Kohtaaminen

Kuvaa katsoessani ensimmäisenä mieleeni tuli viime kevään Intian matka ja tarkemmin New Delhin kaupunki. Majoituimme New Delhissä niin sanotussa tavallisten ihmisten alueelta, jossa oli kuvan kaltaisia paikkoja joka puolella. 

Kuvasta tulee vahvasti mieleen myös epätoivo ja ihmisarvo tai lähinnä ihmisarvottomuus. Voi vain kuvitella kuinka epätoivoiselta kuvan paikan asujalta tuntuu. Ihmisarvon mitättömyys varsinkin ns. kolmannen maailman maissa välittyy kuvasta hyvin selkeästi. Jos ihminen joutuu asumaan kuvan kaltaisessa paikassa tai ympäristössä kuinka suurena pidetään hänen ihmisarvoaan?

Toisaalta kuva voisi olla myös historiallisesti kauemmalta ajalta esimerkiksi 2. maailmansodan ajoilta. Yhtälailla kuva voisi olla myös tulevaisuudesta mahdollisen 3. maailmansodan ajalta. Mielikuvat sodan runtelemasta ympärisöstä välittyvät todella nopeasti ränsistyneestä ja pommituksen jäljiltä olevasta ympäristöstä.

Kuvan taka-alalla sijaitsee maapallo, joka kuvan ympäristössä saa aivan uuden merkityksen kuin sen ollessa esimerkiksi koululuokassa tai kotona kirjahyllyn päällä. Maapallo tässä kuvassa synnyttää vaikuttavan kuvauksen maapallon rappioitumisesta. Suuri osa ihmisistä ei välitä esimerkiksi mitä maahan heittää tai minkälaisia vaikutuksia milläkin tekemällään valinnalla on. Yhtälailla kysymys voi olla myös tietämättömyydestään. Maapallo kuvastaa samalla kaikkien ihmisten yhteistä vastuuta planeetastamme.

2/1 Taiteen tiedonalat

Kristiinan tekstiä lukiessani havaisin siinä osia kaikista taiteen tiedonaloista. Hän oli analysoinut teosta siis taidehistorian, taidekritiikin kuin estetiikankin näkökulmasta.

Taidenhistorian tiedonalaan pohjautuvaa analysointia havaitsin selvimmin kuvan synnyttämistä mielikuvista sodanajasta. Tällöin taiteilija on mahdollisesti halunnut ottaa kantaa eri puolilla maailmaa valitseviin sotatilanteisiin. 

Taidekritiittisesti arviotuna teosta Kristiina kuvasi tekstissään kuvan ja katsojan välisen vuorovaikutuksen luomia tunnelmia/tunnetiloja, kuten umpikujaa, ahdistusta, kriisiä ja valaistumista. Teknisesti kuvan harmonisuus on myös hyvin vaikuttava ja puhutteleva. Harmonisuus korostuu asetelman ja sävyjen herkkyyden sekä kauneuden kautta. 

Kuvan synnyttämän mielikuvan tulkintaa ja kuvailua, kuten kuvassa olevan huoneen merkitys. Onko se jonkun koti? Piilopaikka? Omasta tahdosta? Pakotettuna? Kuvan tulkinta sekä samaistuminen kuvan synnyttämään kuvitteelliseen henkilöön omien kokemusten kautta. Yksittäisenä elementtinä kuvassa esiintyvän maapallon monimerkityksellisyyden pohdinta, mielikuvat haaveista ja unelmista.

Esteettisesti kuva on kokonaisvaltaisesti harmoninen. Kuvaa katsoessa silmä lepää. Harmonisuus tekee teoksesta karulla tavalla kauniin ja saa aikaiseksi esteettisen elämyksen kuvaa katsoessa.

Jennyn teksti sisältää osia kaikista taiteen tiedonaloista. Taidehistorian tiedonalan näkökulmasta vahvimmin nousee esiin ihmisyyden ja sen merkityksen pohdinta. 

Taidekritiittisestikkin Jenny tulkitsee teoksen kertovan ihmisyydestä ja erityisesti köyhyydestä ja sen aiheuttamasta kurjuudesta. Tulkinta syvenee ihmisyyden luonteen tulkinnaksi teoksen yksityiskohtien pohjalta. Onko ihmisyyyden luonne väkivaltainen? Teoksen nimi (menetyksiä) herättää Jennylle ajatuksia ja hän kuvailee sen pohjalta jäljelle jääneen köyhyyden ja kurjuuden sekä rikollisuuden ja väkivallan, herättäen ajatuksen mitä kaikkea olemme tällöin menettäneet. Olemmeko menettäneet ihmisyyden? Taka-alalla oleva maapallo herättää häneelä myös hyvin monimerkityksellisiä ajatuksia.


Tekstinsä alussa Jennyllä herää lapsuusajan muistoja hylätyistä taloista sekä niihin liittyvistä legendoista sekä tarinoista. Lapsuusajan muistojen kuvailu teoksen pohjalta käsittää estetiikan sekä taidekritiikin tiedonalan.

Kollaasi

 

Keräsin kollaasiini pääsääntöisesti hyvin synkkiä kuvia ja tunnelmia. Halusin tuoda kollaasini taustakuvaksi myös ympäri maailmaa hyvin tunnetun maiseman. Kollaasiin valikoitunut kuvaryhmä oli loppuen lopuksi määrällisesti hyvin suuri, mutta useista kuvista käytin vain pieniä osia. 

Päädyin synkän apokalyptiseen teemaan kollaasissani jo avainkuvani lähtötulkinnasta johtuen. Kuvasin täten kollaasissani lähtötulkintaani (kärjistäen "ihmiset tuhoavat vielä maailman") useilla eri elementeillä, kuten merkittävän monumentin, Taj Mahalin, tuhoutumisella, ruokavarastojen palamisella, Batmanin tappiolla Jokerille, enkelin kantamisella paareilla, salamoilla ja synkällä tunnelmalla. Halusin kuitenkin tuoda toivon kipinän mukaan tulkintaani ja lisäsin osan eräästä valokuvasta, jossa on henkilöitä kävelemässä kauniilla rannalla, ehkä pakenemassa pahuutta, mutta uskoen kuitenkin vielä hyvään. 

Kuvantekijä on todennäköisesti miettinyt hyvin tarkkaan mitä elementtejä kuvassa on. Uskon, että ainakin lähes kaikille yksittäisille osille ja esineille on oma merkityksensä. Kuvassa on tarkoituksen mukaisesti maapallo taka-alalla ja rikkoutunut tuoli etualalla. Yhtälailla kuvan valo ja sävyt ovat todella suuressa merkityksessä. Kuvasta tulisi aivan erilainen jos sen sävyt olisivat lämpimämmät ja valo olisi kirkkaampi, tulkitsisin ainakin itse todennäköisesti kuvan kuvaaman maailman sisältävän paljon enemmän toivoa ja iloa kuin miten sen nyt tulkitsen. Kaikkia näitä samoja seikkoja joutui myös itse ottamaan huomioon tehdessään kollaasia. Mitä merkitystä on milläkin kollaasin osalla suhteessa kokonaisuuteen.

Kulttuurista tai ajasta riippumattomia asioita tulee mieleen ainakin muutamia, niin positiivisia kuin negatiivisia. Voimakkaimpana negatiivisista asioista tulee mieleen eriarvoisuus, kärjistäen tasa-arvottomuus. Esimerkkinä voisi pitää ennen orjakauppaa, joka oli hyvin ihmiset arvottavaa, yhtälailla sukupuolten, eri ihmisryhmien, etnisten vähemmistöjen, eri uskonnon edustajien jne. asema ei ole tasa-arvoinen. Milloin olet vähempiarvoisempi ollessasi nainen tai vähempiarvoisempi kuuluessasi johonkin etniseen vähemistöön. Onneksi monissa kulttuureissa pyritään entistä tasa-arvoisempaan kohteluun kaikkien ihmisten kesken. Positiivisena asiana haluan nähdä olevan rakkaus. Ihmiset ovat aina rakastuneet toisiinsa oli sitten kyse mistä kulttuurista tai ajanjaksosta tahansa. Valitettavasti aina ei riitä, että yksi tai edes molemmat osapuolet olisivat rakastuneita, vaan edelleenkin on esimerkiksi järjestettyjä avioliittoja, jolloin voi joutua rakastamattaan avioliittoon toisen kanssa. Tasa-arvo ongelmia omassa elämässäni on onneksi suhteellisen vähän, ennemminkin olen lähinnä joutunut nähdä tasa-arvottomuutta. Rakkautta taas onneksi olen saanut nähdä sekä kokea ja toivottavasti saan jatkossakin.

Tämän kaltainen kuvan tulkitseminen on todennäköisesti hyvinkin tomiva esim. peruskoulussakin. Uskon, että tällaisen harjoituksen avulla esim. oppilaat joutuisivat miettimään mikä on yksittäisen elementin merkitys kokonaisuuden kannalta kuvassa valitessaan kuvia kollaasiinsa ja täten he oppisivat tulkitsemaan kuvia ja niiden yksittäisiä elementtejä monipuolisemmin.

 Taidemuseolla

Vieraillessani taidemuseolla ensimmäisenä huomioni kiinnittyi yleisesti teoksen sijaintiin. Teoksen lähettyvillä oli muita samanaihepiirin teoksia. Täten teoksen tarkastelusta tuli huomattavasti voimakkaampi kuin tarkastellessa teosta yksittäisenä. 

Alkuperäistä teosta tarkastellessani huomasin siitä paljon sellaisia asioita joita ei kuvasta nähnyt. Ylipäänsä kuva tarkentui ja selkeni. Sävyt olivat paljon selkeämmät. Tuolin alla oleva esine tarkentui ruuvimeisseliksi jossa on verta aiemmin tulkitsemani puukon sijasta. Etualalla oleva ympyrän/pallon osa lasten jalkapalloksi ja vasemmalla alhaalla kuparin värinen metalli rikkinäiseksi trumpetiksi. Takaseinässä näyttäisi olevan myös mahdollisesti käden synnyttämiä raapimajälkiä. 

Kaiken kaikkiaan kaikki nämä tekevät teoksesta entistäkin raadollisemman. Verinen ruuvimeisseli tuntuu jo pelkkänä ajatuksenakin hyvin tuskalliselta. Yhtälailla niinkin hienon soittimen kuin trumpetin läjässä ja hylättynä oleminen synnyttää ajatuksia taistelusta jossa vain eloonjääminen on tärkeää, elämästä nauttimisen sijasta. Elämästä taistelua kuvaa suuresti myös mahdolliset raapimajäljet takaseinällä.

Moniasitinen tulkinta

Viisas?

Valinta ja seuraus.

Laki ja sen merkitys.

Globaaliongelma

raha

ja sen merkitys.

On valinta.

Minä,

minä vai onko muitakin?

Päätös ja lopputulos 

Vai sittenkin typerä?


Taidekritiikki

Yleiskuva menetyksiä näyttelystä oli hyvin vaikuttava ja näyttelyn nimeä tukeva. Jokainen teos tuntui todellakin kuuluvan juuri tähän näyttelyyn. Näyttelyyn valitut teokset toimivat yhdessä myös yhtenäisen sävymaailman avulla. Toisaalta jos olisi haluttu korostaa jotain tiettyä työtä olisi korostettavassa työssä voinut olla esim. jotain todella voimakasta sävyä, jotta se olisi erottunut samantien muista töistä. Näyttelyn tarkoitus ei tosin todennäköisesti ollut korostaa jotain tiettyä työtä. Yksittäisen teoksen korostusta valitettavasti kuitenkin tapahtui, nimittäin vahvimpana teoksena näyttelyssä esiin nousi Markus Copperin installaatio Kursk. Teoksena Kursk on toki todella vaikuttava ja onnistunut, mutta muiden näyttelyssä olleiden töiden voima heikkeni huomattavasti sen läheisyydessä. Kävin katsomassa näyttelyn kaksi kertaa ja toisella kerralla Kursk-teos oli epäkunnossa ja näyttely esittäytyi aivan erilaisena. Tarkastellessani teoksia Kurskin ollessa "hiljaa", havaitsin useista teoksista uusia yksityiskohtia ja merkityksiä, teokset näki käytännössä uusin silmin.

Onerva Utriaisen avainkuvamme oli sijoitettu näyttelyssä kahden hänen muun teoksen keskelle seinälle. Tämä ripustus oli todella onnistunut sillä kaikki kolme Utriaisen työtä saivat lisää voimaa toisiltaan ja ne alkoivat kolmestaan kertomaan omaa tarinaansa. Avainkuvamme tarina sai entistä raadollisempia piirteitä tarkasteltuani sitä kahden muun Utriaisen työn kanssa yhteisesti. Teoksesta tuli myös vielä moniulotteisimpi, esimerkiksi teoksen surumielisyys muuttui entistä enemmän käsinkosketeltavaksi. 

Näyttelyn kokonaisuuden kannalta suurena heikkoutena Copperin Kurskin vaikuttavuuden lisäksi ilmeni näyttelyn liiallinen töiden määrä suhteessa pieneen näyttelytilaan. Kaikki näyttelyyn valitut teokset kyllä tuntuivat kuuluvan juuri tähän näyttelyyn, mutta teokset olivat niin ahtaasti ripustettu, että ne menettivät voimaansa. Toisaalta tilan ahtaus ja töiden paljous synnyttivät ahdistavaa tunnetta, joka taas omalla tavallaan liittyy kyseiseen näyttelyyn. 

 Kuvallinen kuva-analyysi

 

Kootut merkitykset

Suurimpana yksittäisenä merkityksenä pohdimme kaikki teksteissämmä ihmisyyttä ja sen merkitystä. Väistämättä jokaisen tulkintamme ihmisyydestä avainkuvan pohjlta keskittyy ihmisyyden menettämiseen ja siihen liittyviin seikkoihin. Ihmisten saama kohtelu yleisesti maailmassa, luonnonvarojen, veden ja ruuan vinoutunut jakautuminen maailmassa, äänioikeus ja vapaus nousevat esimerkiksi merkityksellisiksi tulkinnoiksi. Kuvallisissa tulkinnoissamme keskitymme saman teeman alle.

Yhtälailla jokainen meistä peilaa kuvaa jossain määrin myös omanelämänsä kokemuksiin, kuten mitä itsellä on ja mitä todennäköisesti avainkuvan ympäristössä asuvilla ihmisillä ei ole. 

Minun on vaikea niin sanotusti valita yhtä yksittäistä asiaa joka olisi avainkuvan herättämistä asioista keskeisin tai tärkein, joten valitsen kaksi laajempaa asiaa. Avainkuva herätti minut pohtimaan vieläkin enemmän ihmisyyttä ja kuinka paljon ihmisiä sorretaan ympäri maailmaa. Sortoa ilmenee monessa eri muodossa ja kaiken estämiseksi tai hidastemiseksi en koe itselläni olevan suurta mahdollisuutta. En esimerkiksi näe itselläni olevan suuria mahdollisuuksia vaikuttaa syntyviin sotiin ja niiden yhteydessä turhaan kuoleviin siviileihin. Voin tietenkin sanoa, etten hyväksy sotimista, mutta konkreettisemmin pystyn vaikuttamaan esimerkiksi osallistumalla sotien uhreille järjestettyihin keräyksiin esimerksi ruuan ja puhtaan veden saamiseksi. 

Toisena tärkeänä koen itselleni maapallon rappeutumisen ja kuinka omalta osaltani voin vaikuttaa siihen, että valintani eivät ainakaan radikaalisti kiihdytä sitä. Sitä en voi kieltää, ettenkö välissä ostaisi aivan turhaa tavaraa ja jopa sellaista jonka alkuperää en tiedä, yleensä käytän ostamani tuotteen ns. loppuun asti. Pyrin yhtälailla kierrättämään ja ostamaan mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita, jotta syntyisi vähämmän saastetta, joka kiihdyttäisi maapallon rappeutumista. En kierrätä varmastikkaan riittävästi, mutta uskon, että jälleen tällaisen pienen muistutuksen jälkeen kiinnitän siihen enemmän huomiota.

Kuva tuntui herättäneen meissä kaikissa ajattelua myös siinä mitä voisimme tehdä toisin, että itse emme ainakaan esimerkiksi tuhlaisi niin paljoa luonnonvaroja, ruokaa tai vettä ja emme myöskään estäisi ihmisten äänen tukahduttamista. Sitä on tietenkin vaikea sanoa, missä määrin pystymme ajattelua tuomaan käytäntöön, mutta vähintäänkin kuvan ansiosta ajattelemme asioita enemmän.

Matkakertomus

I 

Sivusin kuvan luomia merkityksiä omaan maalimaani jo aiemmissa osioissa. Kurssin alussa avainkuva herätti suuria merkityksiä ja muistoja tekmemiltäni matkoilta ja suurimpana yksittäisenä matkakohteena mieleeni palautui juuri Intian matkani. Kurssin tehtävien aikana Intiassa näkemäni kurjuus ei kaikonnut mielestä vaan se ennemminkin tarkentui. Aloin muistamaan vielä elävämmin ja tarkemmin sen mitä silloin koin ja näin. Köyhyys, kurjuus, sorretut ihmiset, kaaottisuus ja epätoivo pysyivät käsitteinä elävästi mielessäni tutkiessani kuvaa. Täten ensimmäinen merkitykenantoni ei matkan aikana niinkään muuttunut se lähinnä tarkentui. Avainkuvassa oli jopa jo niin paljon kaikenlaisia merkityksiä, että niistä alkoi loppuenlopuksi tulemaan melkoinen tietotulva joka toisaalta jopa suuren määrän johdosta alkoi hieman ärsyttää, mutta tärkeimpänä se laittoi ajattelemaan. 

Kuvallisessa analyysissäni tarkoituksenani oli kuvata myös, jollei lopputulosta tälle ajatusprosessille niin ainakin sen hetkistä suurinta syntynyttä merkitystä avainkuvasta. Kuvallisessa analyysissäni kuvaan trumpettia joka on lävistetty ruuvimeisselillä. Trumpetti kuvaa osaltaan yhtä taidemuotoa eli musiikkia ja sen sammuttamista kaiken ympärillä vallitsevan kaaoksen keskellä, mutta ennen kaikkea ihmisääntä. Ihmisääni on sammutettu, tukahdutettu ruuvimeisselin avulla. Turha huutaa apua, itse täytyy selvitä. Nämä olivat myös omia ajatusmallejani jossain vaiheessa elämääni, joten jossain määrin kuvaan myös omaa menneisyyttäni. 

II

Kokemuksellisen taideoppimisen kaikkein keskeisin piirre on mielestäni avoimuus. Ylipäänsä avoimuus sisältää monia eri asioita, joita ilman tämänlaisen kurssin suorittaminen olisi ollut todella vaikeata. En ollut ennen tämän tyylistä kurssia käynyt, joitain saman tyylisiä harjoituksia olin tosin aiemminkin tehnyt. Täytyi siis olla avoin uudelle, jotta pystyi oppimaan uutta.

Keskeisiä piirteitä oli myös mielikuvitus ja omat elämän kokemukset. Näiden kahden tekijän avulla kuvia ylipäänsä tulkittiin kurssin aikana. Ei ollut niinkään merkitystä millä tekniikalla kuvat oli tehty vaan suurin merkitys oli kuvien sisällöllä ja eri elementtien herättämillä merkityksillä. 

Olemalla avoin ja antamalla oman mielikuvituksen sekä elämän kokemusten johdattaa kokemuksellisesta taideoppimisesta tällä kurssilla tuli todellakin kuvamatka, jonka avulla yksittäisestä teoksesta löytyi paljon uudenlaisia merkityksiä kuin katsoessa teosta esimerkiksi perinteisesti näyttelyssä.

Kuvatmatka kurssi oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja tämän tyylistä kurssia ja kurssin tehtäviä tulen hyvin mahdollisesti käyttämään omassa opetustyössäni. Olisi mielenkiintoista myös päästä testaamaan kurssia eri kouluasteilla ja tutkia kuvien tulkintojen eroavaisuuksia. Miten esim. alakoululainen, yläkoululainen, lukiolainen ja aikuinen tulkitsevat jotain tiettyä kuvaa.

Nyt hieman jälkeenpäin miettien en tiedä olenko vieläkään kulkenut tätä kuvamatkaa loppuun asti, sillä ajatustyöni kuvan pohjalta jatkuu jossain määrin edelleen. Tämän koen olevan yksi kurssin tarkoituksista.